lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ompelukonekirjonta putkityynyyn

koruommelpaininjalka, luonnospaperi, kirjontaneuloja, silitettävä merkkauskynä, parsinpaininjalka, kirjontakehys, kirjontapuolalanka, konekirjontalanka ja jäteastia neuloille

Tarvitset näitä:
  • Parsinpaininjalka (vapaakirjonta koneella = free motion machine embroidery) tai koruommelpaininjalka tai läpinäkyvä paininjalka, jos haluat tikin pituuden pysyvän aina samana, joka oli työssäni 1mm suoraommelta (suoraommelkirjonta koneella = straight stitch machine embroidery). Itse käytin Berninan koruommelpaininjalkaa. Se on kivan avonainen, jolloin sillä pystyy ompelemaan hyvinkin jyrkkiä mutkia paininjalan piilottamatta ommelta ja ommeltavaa piirrosta.
  • Lankaa. Itse käytin Gütermann Sulky -kirjontalankaa ja Gütermann Sulky -puolalankaa (pesu- ja hoito-ohje: pesu 95 °C, ei valkaisua, varovainen rumpukuivaus = kaksi pistettä, kahden pisteen [150 °C] silitys, kemiallinen pesu tetrakloorieteenillä). Normaali ompelulanka on ohuempaa, joten se ei ole ehkä yhtä näyttävää kuin kiiltäväpintainen ja paksumman oloinen kirjontalanka. Huonona puolena viskoosikirjontalangassa on, että se katkeaa helposti ja on kaikin puolin haurasta. Se myös sotkee hahtuvillaan kangasta, ks. esim. alla kuva, jossa täpliä oikeassa yläkulmassa ja Muumipeikon hännän tupsun yläpuolella. Sen hankauksenkesto ei ole kovin hyvä, eli jos valmiin tuotteen tulee kestää kovaa kulutusta, viskoosilanka ei ole oikea valinta. Konekirjontalangat ovat taipuisampia kuin normaali ompelulanka ja niissä on vähemmän kierteitä, joten kierteet purkautuvat helposti. Viskoosilanka kutistunee pesussa. Tämä selittänee sen, miksi kirjottuja ostokankaita ei saa yleensä pestä koneessa. Viskoosilanka kannattaa säilyttää ilmatiiviissä paikassa, ettei se kuivu. Kuivunut lanka saattaa rispaantua ja katkeilla entistäkin pahemmin.
  • Tukikangas ja/tai kirjontakehys. Itse käytin vain kirjontakehystä ja sitäkin vain silmien teossa. Kankaanani oli jämäkkä twill ja kuvio hento ja ohut, eikä Clara O:n talossa ollut veteenliukenevaa Vlieseline Solufix -tukikangasta, jota olisin halunnut käyttää. Tein siis työn ilman tukikangasta, ensimmäinen pesu kertonee kannattiko tuo, vai onko kangas ihan reikäjuustoa pesun jälkeen.
  • Ompelukoneneula. Itse käytin kirjontaneulaa nro 90. Koska kirjoin kirjontalangalla, halusin neulansilmän olevan sille kaikin puolin kelpo, ja twill-kankaalle oli hyvä olla hiukan normaalia jämäkämpi neula kuin yleiskoko nro 80. Jos olet epävarma mitä neulaa työssäsi tulee käyttää ks. ompelukoneneulat.
  • Kynä kuvan jäljentämiseen (esim. räätälinliitukynä, silitettävä-, haihtuva merkkauskynä, lyijykynä). Itse käytin Prymin silitettävää merkkauskynää (ks. viimeisenä kynästä informaatiota).
  • Läpinäkyvää paperia (esim. kaavapaperi, voipaperi, Tervakosken luonnospaperi), jos käytät silitettävä merkkauskynä. Itse käytin nyt Tervakosken luonnospaperia. Se kestää hyvin myös kolmen pisteen (200 °C) silityksen, jota käyttämäni puuvillakangaskin kesti. Clara O:n talossa on käytetty myös voipaperia kuvasiirrossa ja toimii yhtä hyvin kuin luonnospaperi.
Nipsu ja Muumipeikko ommeltu kolmella vierekkäisella ompeleella, jotta ääriviivat eroittuisivat ja olisivat esteettiset 

Pese kangas, jota käytät kirjontaan, ennen ompelua!

Tee myös koekirjonta käyttämilläsi materiaaleilla ennen varsinaisen työn tekemistä!

Vapaassa konekirjonnassa ompelukoneen syöttäjä otetaan pois käytöstä, eli syöttäjän hampaat lasketaan alas piiloon pistolevyn alle. Tätä sanotaan ompelukoneen parsintaominaisuudeksi. Lue ompelukoneen käyttöoppaasta lisää koneen parsintaominaisuuksista, jos koneessasi on tämä ominaisuus. Tarvitset parsinjalan, kirjontakehyksen sekä aputason vapaavarren ympärille, jotta kirjontakehys ja kangas pysyvät mukavasti suorassa ompelun ajan. Kangasta voi liikuttaa mihin suuntaan haluaa. Tärkeintä on rauhallinen ja vakaa liike ompelunopeuden ollessa tekijälleen sopiva - varo siis liian raskasta kaasujalkaa. Piston pituus määräytyy käsiesi liikkeiden mukaan. Nopea vauhti ja hitaat käsien liikkeet saavat aikaan lyhyitä pistoja, hidas vauhti ja nopeat käsien liikkeet taas pitkiä pistoja. Pitkillä pistoilla voi maalata ja lyhyillä pistoilla tehdä tarkkoja yksityiskohtia.

Suoraommelkirjonnassa, jota minä tein Muumikuvioihini, tikin pituus säädetään halutunlaiseksi oman mieltymyksen mukaan. Itse käytin koko ajan samaa 1mm tikkiä, mutta tikin pituuden ei tarvitse olla koko ajan vakio. Koska suoratikki on kapea, kannattanee kuva maalata esim. siksakilla (siksakommelkirjonta). Katsoin, että kolminkertainen ommeljälki sopi työhöni hyvin, joten ompelin kunkin ääriviivan kolmeen kertaan, ja silmän ”iirikset” ja Nuuskamuikkusen hatun ”helmet” ompelin kauttaaltaan mustiksi. Koska maalattavat kohdat olivat niin pieniä, käytin niissäkin suoraommelta. Langat kannattaa sitoa solmuin nurjalle puolelle heti, kun ommeltu kohta on valmis. Tämä voi tuntua työläältä, mutta laiskuudesta voi tässä työssä tulla isotkin sakot. Viimeistelynä kirjonnassa on toki aina myös silitys. Itse kostutin kuvio-osan ja silitin nurjalta puolen kangasta.

Kirjonnan tukimateriaalit poikkeavat vaatteiden valmistuksen tukikankaista. Kirjontakuvioiden tukena käytetään tukia, jotka eivät jousta kumpaankaan langansuuntaan eivätkä vinottain. Älä käytä tukikangasta, joka joustaa vinossa langansuunnassa. Yleisohje on käyttää leikattavaa tukikangasta joustaville kankaille ja revittävää tukikangasta joustamattomille kankaille. Mitä enemmän tikkejä kuviossa on ja mitä tiheämpi kuvio on, sitä tärkeämpää on oikeanlaisen tukimateriaalin valinta. Tukikankaiden kerroksellisuus parantaa lähes aina lopputulosta, mutta saattaa ottaa kukkaron päälle. Vinojen langansuuntien kohdat ja tiheä kuviopinta saavat aikaan kirjonnassa käytetyn kankaan venymisen, joten harkitse huolella kannattaako työ tehdä ilman tukikangasta (kuten minä tein).

Vihdoinkin muistin ottaa neuloille jäteastian  - pikkuisen isohkon lasipurkin :) Tähän asti olen tuhlaillut maalarinteippiä, jottei neulat satuttaisi, jos pitää roskista alkaa tonkia. Kirjominen vaatii neuloja. Itse yritin muistaa neulan vaihdon neljän tunnin välein.

Pidemmän putkityynyn hahmoista tuli taitoihini nähden liian pienet ainakin silmien osalta, tai mikä lie syynä miksi en onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Varsinkin Muumipeikko näyttää ihan kuin olisi syönyt sieniä, mutta olkoon tämä vain kunnianosoitus Tove ja Lars Janssonille. Minulla kun on sellainen muistikuva, että yhdessä heidän sarjakuvastripissä Muumihahmot söivät huumaavia sieniä.

Aina ei voi onnistua - Muumiperhe enemmän tai vähemmän sienissä

Prymin silitettävä merkkauskynä

Kynä soveltuu luonnonmateriaaleille kuten puuvillalle ja pellavalle (ei synteettisille materiaaleille ja silkille). Merkinnät katoavat ensimmäisessä pesussa. Käyttö: Laita läpinäkyvä paperi (esim. kaavapaperi, voipaperi, Tervakosken luonnospaperi) peilikuvana piirretyn kuvan päälle ja piirrä silitettävällä merkkauskynällä kuva paperiin. Laita piirretty kuva kangasta vasten ja silitä vähintään kahden pisteen (150 °C) silityslämmöllä. Mitä kovempi silityslämpötila, sitä paremmin kuvio tulee näkyviin. Älä koskaan piirrä tällä kynällä suoraan kankaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti